Yleistä:
Kappaleen lopullinen kovuus riippuu 1) karkaisulämpötilasta, 2) sammu-
tuksesta, 3) päästölämpötilasta, 4) vaiheiden toistosta sekä tietysti
5) kuhunkin vaiheeseen käytetystä ajasta. Sammutus voi sisältää lisäksi jäädytysvaiheen miinus 75 Celsius asteeseen.
Kappaleen lopullinen kovuus asetataan kohdalleen päästölämpötilaa muut-
tamalla.

Sammutus tehdään öljyyn (tai veteen).
Öljyn lämpötila ja muut yleiset asiat löytyvät Teräsrengin yleisistä lämpö-
käsittelyohjeista.

Kappaletta tulisi kyetä pitämään karkaisulämpötilassa muutama minuutti,
kappaleen paksuudesta riippuen.

Materiaali on perinteinen - varmaa tietoa jäädytyskäsittelyn vaikutusta ei
ole vielä löytynyt. Lähellä olevan materiaalien käyttäytymisestä voidaan kuitenkin olettaa seuraavaa. (Pajatyöskentelyssä tällä voi olla merkitystä):

Jos karkaisulämpötila kohoaa liian korkeaksi, se johtaa jäännösaustenii-
tin (määrän) ja raekoon kasvamiseen. Jäännösausteniitista päästään
eroon jäädyttämällä kappale miinus 75 C asteeseen. Pitoaika n. 1 h.
Pakastimen - 35 C ei ole riittävä, mutta se auttaa paljon. Miinus 35 asteen
pakkanen ulkona ja kova tuuli on lähes riittävä yhdistelmä.
Kappaleen kovuus kasvaa jonkun verran jäädytyskäsittelyn myötä. Se on
huomioitava. Kun halutaan tarkalleen tietyn kovuinen terä, on päästö teh-
vä korkeammassa kuin alla ilmoitetussa päästölämpötilassa.

52100:n ohjeita voidaan täydentää. Tarkasta päivitys: www.terasrenki.com

Teräsrengin suositus:
Karkaisulämpötila 830 Celsiusta, pitoaika muutama minuutti (esilämmitys
suotavaa).
Sammutus lämpimään öljyyn.

Puukot:
Päästölämpötila-alue 180 - 315 C, 2 x 2 tuntia. Sopiva kovuusalue
on silloin n. HRC 62 - 57.
Teräs karkenee syvemmältä kuin tavalliset hiiliteräkset. Osittainen lämpö-
käsittely on vaikeampi tehdä.

Miekat:
Materiaalia käytetään jonkun verran miekoissa.

Työkaluterät:
Kovuus asetetaan käyttötarkoituksen mukaan. Maksimi kovuudella
(n. HRC 67) materiaali on lasimaisen hauras.

Kappaleen sitkeys kasvaa, kun päästön toistojen määrää lisätään.
Jos halutaan lisää kovuutta, jäädytetään kappale -75 C asteessa 1 tunti
ennen (jokaista) päästöä.

Kappale taotaan ja hiotaan karkeasti. Se lämmitetään korkeaan lämpö-
tilaan (1010 - 1040 C) ja pidetään 3 - 5 minuuttia.
Sammutetaan sulaan 260 C asteiseen karkaisusuolaan (huom. terveydelle
vaarallista ainetta). Pitoaika 3 minuuttia. Sitten jäähdytys ilmassa.

Kappale laitetaan takaisin suolaan (260 C) ja pidetään siellä 2 - 3 tuntia.

Sitten kappale lämmitetään 845 C asteeseen. Pitoaika on ohuille terille 30 s
ja paksuille 60 s.
Kappale sammutetaan sulaan karkaisusuolaan ja annetaan olla siinä 2 - 4
tuntia:
   Kun suolan lämpötila on n. 230 C astetta, saadaan HRC 60 - 61 kovuinen
   terä n. 2 tunnin pitoajalla ja 1-2 HRC yksikköä pehmeämpi terä 4 tunnin
   pitoajalla.
   Kun suolan lämpötila on n. 260 C astetta, saadaan HRC 59 kovuinen
   terä n. 2 tunnin pitoajalla ja 1-2 HRC yksikköä pehmeämpi terä 4 tunnin
   pitoajalla.

Teräsrenki esittää tämän tavan, koska se mainitaan ajoittain puukon-
tekijöiden keskuudessa. Toisaalla Teräsrengin sivuilla esitetään mitattua
tietoa pitoajan vaikutuksesta (erääseen toiseen teräkseen). Varman tiedon
mukaan pitoaikaa tärkeämpää on huolehtia lämpötilan pysymisestä sal-
lituissa rajoissa. Kun se on kunnossa, pienellä pitoajan muutoksella ei
ole merkitystä raekoon kasvamiseen. (Ominaisuuksien kannalta on mer-
kittävämpää, että pitoaika ei ole liian lyhyt. Liian lyhyt aika on haitallista.)

Ed Fowlerin on pyrkinyt estämään raekoon kasvamisen minimoimalla pito-
ajan. Hän käyttää hyvin lyhyttä pitoaikaa, ja tekee karkaisutapahtuman
kolme kertaa peräkkäin jotta tarpeellinen pitoaika 'tulee täyteen'. Tässä
koko ohje:

Kappale taotaan ja sen jälkeen sille tehdään normalisointihehkutus.
Sen jälkeen kappale lämmitetään karkaisulämpötilaan. Tarkastetaan mag-
neetilla, milloin kappale on saavuttanut oikean lämpötilan (=magneettisuus
häviää).
Sitten kappale sammutetaan n. 80 C asteiseen öljyyn.

Kappaleen annetaan jäähtyä ja seisoa yksi vuorokausi. Teristä tulee pa-
rempia (sanoo Ed Fowler), kun niiden annetaan seisoa vuorokausi kar-
kaisujen välillä.
Karkaisu toistetaan vielä kaksi kertaa (yhteensä siis 3 karkaisua).

Kappale laitetaan pakastimeen. Pitoaika 8 - 10 tuntia.
Sen jälkeen 3 kertaa 2 tunnin päästö 190 C asteessa.

Koko tapahtumaketjua kutsutaan 3:n karkaisun & 3:n päästön menetel-
mäksi.